Software development

Houkutteleva tietoyhteiskunta ei tuijota tekniikkaa

Topics
Digitalization

This post is in Finnish, and we apologise to those who would prefer a less cryptic encoding in our blog. However, because this post refers to a Finnish newspaper editorial, we decided to write in the same language as the original text.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 17.3.2014 tuotiin esiin, että tietoyhteiskuntaa rakennettaessa suuri osa järjestelmistä on tehty helpoksi käyttää, mutta loppujen lopuksi ihmiset eivät ole aina halukkaita tai motivoituneita käyttämään palveluita. Palveluiden käytöstä ei nähty olevan hyötyä.

Tämä on erityisen totta vanhemman väestön keskuudessa. HS:n pääkirjoitus viittaa TSN Gallupin tutkimukseen, ja saman olen havainnut tutkijakollegoideni kanssa (Näsänen et al., 2009): 55–65-vuotiaat aikuiset eivät nähneet hyötyjä siinä, että siirtäisivät sosiaaliset suhteensa verkkoon, koska verkko koettiin kylmänä ja vaarallisena paikkana*.

Kuulostaa perin oudolta, että on suunniteltu tietojärjestelmiä, joita ihmiset eivät halua käyttää. Syyn voi ymmärtää historian valossa.

Vielä kaksikymmentä vuotta sitten tietojärjestelmien käyttäjien motivoinnista ei tarvinnut välittää. Valtaosa tietojärjestelmistä suunniteltiin organisaatioiden sisäiseen käyttöön, eikä käyttäjillä ollut vaihtoehtoa olla käyttämättä järjestelmiä. Käyttäjäkeskeisyys tarkoitti käytön tehostamista, ergonomiaa, mukavuutta, helppoutta ja nopeutta. Käyttäjien houkuttelu palvelun äärelle ei ollut ongelma.

Vasta tietojärjestelmien rynnistettyä kuluttajapuolelle alkoivat perinteisen käyttäjäkeskeisyyden ongelmat näkyä. Kun älypuhelimiin oli mahdollista valita sovelluksia aina hupipeleistä pankkipalveluihin, tuli käyttäjien vakuuttaminen palveluiden hyödyistä kriittiseksi. Tietotekniikan suunnitteluun tuoretta ajattelua ovatkin viime vuosina tuoneet mainos- ja digitoimistot, jotka osaavat tehdä tietotekniikasta houkuttelevaa, jopa koukuttavaa.

Tämän päivän tietoyhteiskunnan rakentajalle tilanne on melkoinen basaari erityisosaamista: ohjelmistotalot osaavat tehdä toimivia järjestelmiä, käytettävyyskonsultit niistä helppokäyttöisiä ja digitoimistot houkuttelevat käyttäjät palvelun äärelle. Osaamisen kirjo on kuitenkin osa ongelmaa.

Harva suomalainen yritys tai julkinen toimija osaa olla kapellimestarina tämän orkesterin edessä. Tiukka kilpailuttaminen ja kulujen minimoiminen tarkoittaa usein rahojen suuntaamista ensisijaisesti palveluiden rakentamiseen eikä niiden houkuttelevuuden suunnitteluun. Jos yrityksen tai julkishallinnon tavoitteena on rakentaa järjestelmä XYZ, keskitetään rahat helposti vain rakentamiseen. Jos taas tavoitteena olisi saada palvelulle XYZ satatuhatta käyttäjää ensimmäisen vuoden aikana, käytettäisiin rahaa ehkä myös houkuttelevuuteen.

Tietoyhteiskunta on liian usein tarkoittanut vain tieto- ja viestintätekniikkaa. On unohdettu, että tekniikalla on vain välinearvo: se on aina pelkkä väline jonkin päämäärän saavuttamiseksi. Jos päämääränä on saada lääkeresepti, ostaa junalippu tai hankkia uudet kumisaappaat, ei pelkkä tietojärjestelmän rakentaminen saa ihmisiä muuttamaan tapojaan reseptien, junalippujen tai saappaiden hankkimiseksi. Pääkirjoituksen esille nostamassa tutkimuksessa 75–89-vuotiaiden suurin tietotekniikan käytön este oli, ettei uusiin tekniikoihin haluttu uhrata aikaa, koska hyödyt eivät olleet ilmeiset. Suomenkin tietoyhteiskunnan tulisi keskittyä uusista sovelluksista saataviin hyötyihin eikä mennä tekniikka edellä puuhun.

 

* Lehtinen, V., Näsänen, J., Sarvas, R. 2009. “A Little Bit Foolish and Light-Headed” – Older Adults’ Understandings of Social Networking Sites. The 23rd BCS conference on Human Computer Interaction 2009, Cambridge, UK.